16. syyskuuta on kansainvälinen otsonikerroksen suojelupäivä.
Muistutus siitä, että ympäristöongelmat ovat ihmisen aiheuttamia – mutta myös ratkaistavissa.
Pikainen katsaus menneeseen: FCKW-kriisi
1970-luvulla tutkijat havaitsivat, että fluorikloorihiilivedyt (FCKW) tuhoavat otsonikerrosta – sitä ohutta suojakerrosta, joka suojaa meitä vaaralliselta UV-säteilyltä. Vuosisatojen ajan FCKW:t olivat yleisiä jääkaapeissa, suihkepulloissa ja vaahtomuoveissa.
Tuloksena oli yhä kasvava ”otsonikuilu” Etelämantereen yllä.
Toisin kuin monissa nykyisissä kriiseissä, tapahtui jotain yllättävää: maailma reagoi. Vuonna 1987 hyväksyttiin Montrealin pöytäkirja, joka rajoitti FCKW:n tuotantoa ja käyttöä maailmanlaajuisesti. Perinteiset suihkepullot, joita oli lähes jokaisessa kylpyhuoneessa, katosivat tai korvattiin FCKW-vapailla vaihtoehdoilla. Monet muistavat vielä 80- ja 90-lukujen ”otsonikuilu-hiuslakka”-aiheen.
Ja katso: nykyään otsonikerrosta pidetään ”parantumassa”. Todiste siitä, että kansainvälinen yhteistyö toimii.
FCKW:stä CO₂:een – seuraava suuri haaste
Vaikka FCKW-luku antaa toivoa, CO₂ näyttää meille seuraavan suuren ongelman.
CO₂ ei tuhoa otsonikerrosta suoraan – mutta se muuttaa ilmakehän lämpötilasuhteita:
• Troposfäärissä (alhaalla, missä me elämme) lämpenee.
• Stratosfäärissä (ylhäällä, missä otsonikerros sijaitsee) viilenee.
Tämä viileneminen voimistaa kemiallisia prosesseja, jotka käyttävät jäljellä olevia saasteita, kuten FCKW-jäämiä tai typen oksideja, hajottaakseen otsonia. Seurauksena otsonikerroksen paraneminen hidastuu – samalla kun ilmasto lämpenee CO₂-pitoisuuksien noustessa.
CO₂ ei siis ole ”otsonin tappaja” kuten FCKW:t olivat – mutta se vaikeuttaa otsonikerroksen elämää ja pahentaa ilmastokriisiä. Ja petollista on, että se on näkymätön, kaikkialla läsnä oleva ja lähes kaikessa – energiasta, liikkumisesta aina vaatteisiin asti.
Joka lasitalossa istuu, hänen tulisi istuttaa puita
CO₂ syntyy kaikkialla, missä poltetaan fossiilisia polttoaineita kuten hiiltä, öljyä tai kaasua – voimalaitoksissa, autoissa, lämmityksessä tai teollisuudessa. Pelkästään muotiteollisuus vastaa noin 10 % maailman CO₂-päästöistä. Se tuottaa enemmän päästöjä kuin kansainväliset lentomatkat ja koko laivaliikenne yhteensä. Shokeeraava luku teollisuudelle, joka usein nojaa nopeisiin trendeihin ja lyhyisiin elinkaariin.
Tätä niin kutsuttua kasvihuonekaasua kertyy ilmakehään, ja se muodostaa näkymättömän peiton maapallon ympärille, estäen lämmön karkaamisen. Tätä kutsumme kasvihuoneilmiöksi.
Onneksi on luonnollisia vastavoimia: puut, metsät, meriheinikkoniityt ja suot. Ne toimivat ilmastovoimaloina, koska ne sitovat CO₂:ta ilmasta ja varastoivat hiiltä puuhun, juuriin tai maaperään. Vastineeksi ne vapauttavat happea – elintärkeää ainetta, jota hengitämme. Yksi suuri puu voi sitoa vuodessa jopa 10 kg CO₂:ta ja samalla tuottaa happea useille ihmisille.
Täten on selvää: metsitys, terveet meret ja ehjät ekosysteemit ovat enemmän kuin kaunista luontoa – ne ovat keskeisiä liittolaisia ilmastokriisin torjunnassa.
Mitä me teemme – ja mitä jää jäljelle
Perustamisestamme 10 vuotta sitten lähtien wijld on panostanut materiaaleihin, jotka säästävät valtavasti CO₂:ta verrattuna perinteiseen puuvillaan tai polyesteriin. Syynä on kuidun alkuperä: puukuitumme valmistetaan nopeasti uusiutuvasta puusta. Kun puuvilla kasvaa ja käsitellään vesivoimaisissa ja energiaintensiivisissä prosesseissa, puu sitoo CO₂:ta jo kasvaessaan.
Lisäksi kuidun valmistuksessa käytämme liuotinta NMMO:ta, jota kierrätetään lähes 100 %. Näin syntyy lähes suljettu kierto, joka minimoi päästöt ja välttää jätettä.
Tarkemmin sanottuna säästämme kuidun tuotannossa noin 75 % CO₂:ta verrattuna puuvillaan.
Näytämme, että muoti voi olla paitsi kaunista myös vastuullista.
Aivan kuten Montrealin pöytäkirja aikoinaan sai otsonikuilun hallintaan, meidän on tänään uskallettava toimia CO₂:n suhteen – yhteiskuntana, yrityksinä ja kuluttajina.
Toivon aihe
Otsonikerroksen päivä muistuttaa meitä siitä, että jopa globaalit ympäristöongelmat voidaan ratkaista, kun teemme yhteistyötä. Mikä FCKW:t olivat silloin, on CO₂ tänään.
Ja jos osoitamme saman päättäväisyyden, voimme voittaa myös tämän haasteen.
Siihen asti jatkamme muodin jalanjäljen pienentämistä – paita kerrallaan, kuitu kerrallaan.
