Syyskuun 16. päivä on kansainvälinen otsonikerroksen suojelupäivä.
Päivä muistuttaa meitä siitä, että ympäristöongelmat ovat ihmisen aiheuttamia – mutta myös ratkaistavissa.
Lyhyt katsaus menneeseen: CFC-kriisi
1970-luvulla tutkijat havaitsivat, että kloorifluorihiilivedyt (CFC-yhdisteet) tuhoavat otsonikerrosta – tuota äärimmäisen ohutta suojakerrosta, joka suojaa meitä vaaralliselta UV-säteilyltä. CFC-yhdisteet olivat vuosikymmenten ajan vakiintuneessa käytössä jääkaapeissa, aerosoleissa ja vaahtomuoveissa.
Seurauksena oli Etelämantereen ylle muodostunut ja jatkuvasti kasvanut ”otsoniaukko”.
Toisin kuin monissa nykyisissä kriiseissä, tapahtui kuitenkin jotain hämmästyttävää: maailma reagoi. Vuonna 1987 hyväksyttiin Montrealin pöytäkirja, joka rajoitti voimakkaasti CFC-yhdisteiden tuotantoa ja käyttöä maailmanlaajuisesti. Aiemmin lähes jokaisessa kylpyhuoneessa olleet perinteiset aerosolit katosivat tai korvattiin CFC-vapailla vaihtoehdoilla. Monet muistavat vielä 1980- ja 1990-lukujen ”otsoniaukko ja hiuslakka” -keskustelun.
Ja katso: nykyään otsonikerroksen katsotaan olevan ”paranemassa”. Se osoittaa, että kansainvälinen yhteistyö toimii.
CFC-yhdisteistä CO₂: seuraava suuri haaste
Vaikka CFC-yhdisteitä koskeva luku antaa toivoa, CO₂-aihe osoittaa meille seuraavan suuren haasteen.
CO₂ ei tuhoa otsonikerrosta suoraan – mutta se muuttaa ilmakehän lämpötilaoloja:
• Troposfäärissä (alhaalla, missä elämme) lämpenee.
• Stratosfäärissä (ylhäällä, missä otsonikerros sijaitsee) kylmenee.
Tämä viileneminen voimistaa kemiallisia prosesseja, joissa hyödynnetään yhä jäljellä olevia haitta-aineita, kuten CFC-yhdisteiden jäämiä tai typen oksideja, otsonin hajottamiseen. Seurauksena otsonikerroksen toipuminen hidastuu – samalla kun ilmasto lämpenee edelleen kasvavien CO₂-pitoisuuksien vuoksi.
CO₂ ei siis ole CFC-yhdisteiden kaltainen ”otsonintappaja” – mutta se vaikeuttaa otsonikerroksen elpymistä ja pahentaa samalla ilmastokriisiä. Ongelmallista on myös se, että se on näkymätöntä, kaikkialla läsnä ja liittyy lähes kaikkeen – energiasta ja liikenteestä aina vaatteisiin asti.
Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa
CO₂:ta syntyy kaikkialla, missä fossiilisia energialähteitä, kuten hiiltä, öljyä tai kaasua, poltetaan – voimalaitoksissa, autoissa, lämmityksessä tai teollisuudessa. Pelkästään vaateteollisuus vastaa noin 10 prosentista maailman CO₂-päästöistä. Se tuottaa siis enemmän päästöjä kuin kansainvälinen lentoliikenne ja koko merenkulku yhteensä. Järkyttävä luku teollisuudelle, joka keskittyy usein vain nopeasti vaihtuviin trendeihin ja lyhyisiin käyttöaikoihin.
Niin sanottu kasvihuonekaasu kertyy ilmakehään, ympäröi maapallon näkymättömän peiton tavoin ja estää lämmön karkaamisen. Tätä kutsumme kasvihuoneilmiöksi.
Onneksi luonnosta löytyy vastavoimia: puut, metsät, meriruohoniityt ja myös suot. Ne toimivat ilmaston voimalaitoksina, sillä ne sitovat ilmasta CO₂:ta ja varastoivat hiiltä puuhun, juuriin tai maaperään. Vastineeksi ne vapauttavat happea – elintärkeää ainetta, jota hengitämme. Yksi suuri puu voi sitoa vuodessa jopa 10 kg CO₂:ta ja tuottaa samalla happea usealle ihmiselle.
Näin käy selväksi: metsittäminen, terveet meret ja elinvoimaiset ekosysteemit ovat enemmän kuin kaunista luontoa – ne ovat keskeisiä liittolaisiamme ilmastokriisin torjunnassa.
Mitä teemme – ja mitä jää jäljelle
Siksi olemme perustamisestamme lähtien 10 vuotta wijldissä panostaneet materiaaleihin, jotka säästävät tavanomaiseen puuvillaan tai polyesteriin verrattuna valtavia määriä CO₂:ta. Syynä on kuidun alkuperä: puukuitumme valmistetaan nopeasti uusiutuvasta puusta. Puuvilla kasvaa ja sitä käsitellään paljon vettä ja energiaa vaativissa prosesseissa, kun taas puu sitoo CO₂:ta jo kasvunsa aikana.
Lisäksi käytämme kuidun valmistuksessa NMMO-liuotinta, joka hyödynnetään uudelleen lähes 100-prosenttisesti. Näin syntyy lähes suljettu kierto, joka minimoi päästöt ja ehkäisee jätettä.
Konkreettisesti säästämme kuiduntuotannossa noin 75 % CO₂-päästöjä puuvillaan verrattuna.
Osoitamme näin, että muoti voi olla paitsi kaunista myös vastuullista.
Aivan kuten Montrealin pöytäkirjalla saatiin aikoinaan otsoniaukko hallintaan, meidän on nyt toimittava rohkeasti CO₂-päästöjen vähentämiseksi – yhteiskuntana, yrityksinä ja kuluttajina.
Syy toivoon
Otsonikerroksen suojelupäivä muistuttaa meitä siitä, että jopa maailmanlaajuiset ympäristöongelmat voidaan ratkaista, kun toimimme yhdessä. Se, mitä CFC-yhdisteet olivat silloin, on tänään CO₂.
Ja jos osoitamme samanlaista päättäväisyyttä, voimme selvitä myös tästä haasteesta.
Siihen asti jatkamme työtä muodin jalanjäljen pienentämiseksi – paita paidalta, kuitu kuidulta.
