Syyskuun 16. päivänä vietetään kansainvälistä otsonikerroksen suojelupäivää.
Päivä muistuttaa meitä siitä, että ympäristöongelmat ovat ihmisen aiheuttamia - mutta myös ratkaistavissa.
Lyhyt katsaus menneisyyteen: FCKW-draama
1970-luvulla tutkijat havaitsivat, että fluorikloorihiilivedyt (FCKW-yhdisteet) tuhoavat otsonikerrosta - tuota äärimmäisen ohutta suojakerrosta, joka suojaa meitä vaaralliselta UV-säteilyltä. Vuosikymmenten ajan FCKW-yhdisteet olivat vakiintuneita jääkaapeissa, aerosoleissa ja vaahtomuoveissa.
Seurauksena oli Etelämantereen yllä jatkuvasti kasvava ”otsoniaukko”.
Toisin kuin monien nykyisten kriisien kohdalla, tapahtui kuitenkin jotain hämmästyttävää: maailma reagoi. Vuonna 1987 hyväksyttiin Montrealin pöytäkirja, joka rajoitti voimakkaasti FCKW-yhdisteiden tuotantoa ja käyttöä maailmanlaajuisesti. Perinteiset aerosolit, joita oli aiemmin lähes jokaisessa kylpyhuoneessa, katosivat tai korvattiin FCKW-vapailla vaihtoehdoilla. Monet muistavat vielä 80- ja 90-lukujen ”otsoniaukko ja hiuslakka” -keskustelun.
Ja katso: nykyään otsonikerroksen katsotaan olevan ”paranemassa”. Tämä osoittaa, että kansainvälinen yhteistyö toimii.
FCKW-yhdisteistä CO₂: seuraava suuri haaste
Siinä missä FCKW-luku antaa toivoa, CO₂-aihe osoittaa meille seuraavan suuren haasteen.
CO₂ ei tuhoa otsonikerrosta suoraan - mutta se muuttaa ilmakehän lämpötilaolosuhteita:
• Troposfäärissä (alhaalla, missä elämme) lämpenee.
• Stratosfäärissä (ylhäällä, missä otsonikerros sijaitsee) kylmenee.
Tämä jäähtyminen voimistaa kemiallisia prosesseja, joissa yhä jäljellä olevat haitalliset aineet, kuten FCKW-jäämät tai typen oksidit, hajottavat otsonia. Seurauksena otsonikerroksen paraneminen hidastuu - samalla kun ilmasto lämpenee edelleen kasvavien CO₂-pitoisuuksien vuoksi.
CO₂ ei siis ole samanlainen ”otsonintappaja” kuin FCKW-yhdisteet - mutta se vaikeuttaa otsonikerroksen elpymistä ja pahentaa samalla ilmastokriisiä. Petollista on se, että se on näkymätöntä, kaikkialla läsnä ja liittyy lähes kaikkeen - energiasta liikenteeseen ja vaatteisiin.
Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa
CO₂ syntyy kaikkialla, missä poltetaan fossiilisia energialähteitä, kuten hiiltä, öljyä tai kaasua - voimalaitoksissa, autoissa, lämmityksessä ja teollisuudessa. Pelkästään muotiteollisuus vastaa noin 10 prosentista maailmanlaajuisista CO₂-päästöistä. Se tuottaa siis enemmän päästöjä kuin kansainvälinen lentoliikenne ja koko merenkulku yhteensä. Järkyttävä luku teollisuudelle, joka keskittyy usein vain nopeasti vaihtuviin trendeihin ja lyhyisiin käyttöikiin.
Niin sanottu kasvihuonekaasu kertyy ilmakehään, ympäröi maapallon näkymättömän peiton tavoin ja estää lämpöä karkaamasta. Tätä kutsumme kasvihuoneilmiöksi.
Onneksi luonnosta löytyy vastavoimia: puut, metsät, meriruohoniityt ja myös suot. Ne toimivat ilmastovoimaloiden tavoin, koska ne sitovat ilmasta CO₂:ta ja varastoivat hiiltä puuhun, juuriin tai maaperään. Samalla ne vapauttavat happea - elintärkeää ainetta, jota hengitämme. Yksi suuri puu voi sitoa vuodessa jopa 10 kg CO₂:ta ja tuottaa samalla happea usealle ihmiselle.
Siksi on selvää, että metsittäminen, terveet meret ja elinvoimaiset ekosysteemit ovat enemmän kuin kaunista luontoa - ne ovat keskeisiä liittolaisiamme taistelussa ilmastokriisiä vastaan.
Mitä me teemme - ja mitä jää jäljelle
Siksi olemme wijldin perustamisesta 10 vuotta sitten lähtien panostaneet materiaaleihin, jotka säästävät valtavia määriä CO₂:ta perinteiseen puuvillaan tai polyesteriin verrattuna. Syynä on kuidun alkuperä: puukuitumme valmistetaan nopeasti uusiutuvasta puusta. Puuvillan kasvaessa ja jalostuessa paljon vettä ja energiaa kuluttavissa prosesseissa puu sitoo jo kasvunsa aikana CO₂:ta.
Lisäksi kuidun valmistuksessa käytämme NMMO-liuotinta, joka käytetään lähes 100-prosenttisesti uudelleen. Näin syntyy lähes suljettu kierto, joka minimoi päästöt ja ehkäisee jätettä.
Käytännössä säästämme kuiduntuotannossa noin 75 % CO₂-päästöistä puuvillaan verrattuna.
Osoitamme näin, että muoti voi olla paitsi kaunista myös vastuullista.
Aivan kuten Montrealin pöytäkirja aikoinaan auttoi saamaan otsoniaukon hallintaan, meidän on nyt toimittava rohkeasti CO₂-päästöjen vähentämiseksi - yhteiskuntana, yrityksinä ja kuluttajina.
Syy toivoon
Otsonikerroksen päivä muistuttaa meitä siitä, että jopa maailmanlaajuiset ympäristöongelmat voidaan ratkaista, kun yhdistämme voimamme. Se, mitä FCKW-yhdisteet olivat silloin, on CO₂ tänään.
Ja jos osoitamme samanlaista päättäväisyyttä, voimme selviytyä myös tästä haasteesta.
Siihen asti jatkamme osaltamme muodin jalanjäljen pienentämistä - paita paidalta, kuitu kuidulta.
